Pekko Vehviläinen Digitaalisuus - höyrykoneen toinen tuleminen?

Tuottavin työviikko on ainoastaan 20-30 tuntia työtä!

  • Traktoritehdas Neuvostoliiton Tšeljabinskissä n. v. 1930. Kuva: Wikipedia.
    Traktoritehdas Neuvostoliiton Tšeljabinskissä n. v. 1930. Kuva: Wikipedia.

"Jokaiseen kimuranttiin ongelmaan on olemassa ratkaisu, joka on selkeä, yksinkertainen, ja väärä" - H.L. Mencken

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Arto Satosen ehdotus työviikon pidentämisestä 40 tuntiin aiheutti ennalta arvattavan mediaukkoskuuron jollaiseksi se oli varmaan tarkoitettukin. Se kuitenkin pani minut pohtimaan miksi itse suhtauduin ajatukseen kuin aivopieruun - sillä mikä sitten olisi oikea lääke kansainväliseen kilpailuun, ts. tässä tapauksessa ideaalinen työviikon pituus?

Agraari- ja teollisessa yhteiskunnassa työviikon pidentämisellä varmaan tuottavuutta voidaan nostaakin yksinkertaisesti tunteja lisäämällä, etenkin jos työntekijän hyvinvoinnista ei tarvitse sen kummemmin välittää, työ on rutiininomaista, sitä ei voi korvata koneellisesti, ja runsaasti korvaavaa työvoimaa on tarjolla työntekijöiden palaessa loppuun. Esimerkkeinä vaikkapa ojankaivuu tai lannan luonti.

Jälkiteollisessa yhteiskunnassa tilanne on kuitenkin toinen: suurin osa työvoimastamme on jopalvelualoilla (73 %, v. 2012 tilastot); tosin palveluammateissa on työn tuottavuudessa huomattaviakin eroja. Kaupan kassa tuottaa hyllyttäessään ja viivakoodeja lukiessaan vain vähän verrattuna huippuohjelmoijaan tai graafiseen suunnittelijaan jotka onnistuessaan tuottavat tietokonepelin josta sadat miljoonat ihmiset ovat valmiina maksamaan. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa työn tuottavuuden hedelmät korjataan innovatiivisten ja luovien henkilöiden ja tiimien työstä.

Miten siis maksimoida luovan työn tuottavuus? Työviikkoa pidentämällä?

Ohjelmistotyön ammattilaiset tietävät, että pitkät ylityöputket tuottavat enemmän virheitä kuin hyötyjä, ja hyvät koodarit eivät kauan orjapiiskuripomoja katsele vaan vaihtavat työpaikkaa. On vaikea suunnitella massasta erottuvaa verkkosivustoa, jos se käsketään tehdä tiukkaan aikatauluun, ja niin edelleen.

Tutkittuakin tietoa tuottavasta työpäivästä on.

  • Kansainvälisen työjärjestön, ILOn, raportissa todetaan että työajan vähentäminen, työaikojen järjestäminen työntekijöille sopivaksi, sekä työnantajan ja työntekijöiden keskenäinen sopimisen mahdollistaminen lisäävät työn tuottavuutta.
  • Laaja yhdysvaltalaistutkimus vuodelta 2005 osoittaa että työpäivän pidentyessä riski loukkaantumisiin ja sairauksiin kasvaa merkittävästi, tunninkin pidennys työpäivässä nosti loukkaantumisriskiä jo kolmanneksella.
  • Työajan jakamisesta ihmisen luonnollisen päivärytmin mukaan auttaisi tuottavuuden kasvussa, esim. puolalaisen tohtori Wozniakin laaja aineisto osoittaa päiväunien hyödyllisyyden luovuudelle.
  • Tuore Warwickin yliopiston tutkimus osoittaa selvästi, että onnellinen työntekijä on 10-12% tuottavampi.
  • Tukholman yliopiston tutkimuksessa havaittiin - vertailtaessa kuutta eri hammaslääkäriasemaa - että niiden työntekijöiden joiden viikkotyötunteja vähennettiin2,5 h (6,25 %) tuottavuus kasvoikin 13% lähtötilanteeseen nähden!
  • Kansainvälisen tutkijaryhmän analyysi vuodelta 1993 ehdottaa, että eri alojen huippujen (urheilu, musiikki, luova työ) päivittäisessä työajassa on havaittava selvä yhtäläisyys: he harjoittelevat tai työskentelevät ainoastaan 2-4 tuntia päivässä!

Tehdasajan patruuna-ajattelu sopii informaatioyhteiskuntaan ja digitaaliseen murrokseen huonosti. Työn tuottavuus on uudessa ajassamme huipussaan, mikäli työntekijöiden annetaan itse valita ja suunnitella työnsä ja työaikansa, keskitytään työntekijöiden onnellisuuteen ja hyvinvointiin, ja samalla luovutaan vanhakantaisesta etujärjestöjen, liittojen ja byrokraattien hallitsemasta traktorikombinaatteihin ja tehtaiden liukuhihnojen suunnatusta säätely- ja sanelupolitiikasta joka valitettavasti edelleen näyttää vaivaavan useita maamme eturivin poliitikkoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Ei kukkokaan käskien laula. Sanotaan. Se laulaa silloin kun se näkee sen tarpeelliseksi tuloksen aikaansaamiseksi. Luulisin.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Jos tuo olisi totta, yritysjohtajat ovat varsin tuottamattomia, hehän tekevät tutkimusten mukaan noin 60-tuntista työviikkoa. Samoin miesyrittäjät, joiden työviikko on noin 58-tuntinen. Naisyrittäjillä se on noin 48-tuntinen.

Taitaa mennä työaika ja tuottavin työaika- käsitteet sekaisin.

Uskon brittitutkimukseen, että ihminen on terävimmillään noin 30 tuntia viikossa. Eli tuona aikana tuottavuus on huipussaan.

Tein projektityötä yli 30 vuotta, aluksi ohjelmoijana, sitten suunnittelijana ja lopuksi projektipäällikkönä. Kun projektin loppu häämöttää, tuskin aikataulua kiritään kiinni lyhentämällä työviikko 30-tuntiseksi. Eiköhän jokaisessa työssä oel myös sellaisia osioita, jotka eivät vaadi huipputerävyyttä, vaan niitä voi tehdä vähemmälläkin työteholla. Otin projektiin vain ihmisiä, jotka hyväksyivät periaatteen: "Siivoan vaikka vessaa, jos se on tarkoituksenmukaisinta projektin saamiseksi maaliin."

Eiköhän jokaisessa työssä ole palavereja, sähköpostin lukua ja kirjoittamista, raportointia, aikataulujen suunnittelua, kustannuslaskentaa, matkalaskujen tekoa ym. ym, jotka eivät vaadi huiiputehoja. Kun ihminen tekee huipputeholla 30 tuntia viikossa, loput 10-50 tuntia hän voi tehdä puoliteholla ja se on silti hyödyllistä aikaa. Eivät ne 10-50 lisätuntia vie firmaa takaisin päin, vaan eteenpäin.

Itselleni maksettiin kiinteää kuukausipalkkaa ilman erillistä ylityökorvausta ja säännöllinen työaikani oli 37,5 tuntia viikossa (7.30-11 ja 12-16), mutta todellinen työaikani oli keskimäärin 50 tuntia viikossa (tehtyjen työviikkojen aikana). Ja muutamia kertoja piti venyä jopa yli 80-tuntisiin työviikkoihin, varsinkin ulkomaankomennuksilla. Esimiestehtäviä tekevälle tulee helposti tuo 50 tuntia viikossa, vaikka tekisi huipputerävänä vain 30 tuntia viikossa.

Susanna Kaukinen

Sulla ei ole sitä 30 hyvää tuntia jos teet 40-80 tuntia viikossa, vaikka itse niin luuletkin. Voin sanoa, että mun tehot on parhaillaan jossain 25 tunnin työviikossa, mutta tällä hetkellä teen vähän enemmän, kun on aikaan sidottu palkka - jotain 30-35 tuntia, mutta olen huomannut, että enemmän jaksaa ja vähemmän on kipeenä kun tekee sen 25 hyvää tuntia ja koettaa lähinnä levätä tuon lopun.

Nimim. huippuohjelmoija, Googlelle ja Facebookillekin työhaastatteluun pyydetty (kieltäydyin molemmista suorilta) - 17v alalla.

Tosin projektipäällikön hommassa on enemmän semmosta rutiinijuttua ku softaajalla. Jos siis on firma, jossa voi tehdä oikeaa työtä ja hessuhopoilu on täysin minimissä, niinkuin meillä on. Mitään turhaa ei tehdä. On vaan kovaa ydintä.

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

Kokoomuslaiset talousasiantuntijat eivät ole sitten tästä vielä tietoisia...vai?

Jyrki Paldán

Tai sitten he eivät ole edes ajatelleet asiaa. Puhtaasti taloustieteen näkökulmasta lähestyttynä tälläiset pikkuasiat tuppaavat jäämään huomioitta. Taloustiede on yksinkertainen ja lähes poikkeuksetta virheellinen selitysmalli monimutkaiselle asialle.

Sama on huomattu satoja kertoja. Loistava esimerkki oli vähän aikaa sitten vellonut keskustelu minimipalkoista, jossa taloustieteilijöiltä tuli varsin vakuuttavia perusteluja siitä miten minimipalkkoja täytyy laskea, jotta työllisyyttä saataisiin nostettua. Tämä siitä huolimatta että niissä tutkimuksissa, joissa minimipalkan käytännön vaikutuksia on tarkkailtu empiirisesti, kokonaisuuden kannalta ei ole havaittu että minimipalkan laskeminen yksiselitteisesti lisäisi työllisyyttä tai sen nostaminen lisäisi työttömyyttä.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Eräs tutkimus toi esiin, että kun viikon työtunteja lisättiin 40:stä 50 ja 60:een, työteho laski. Muistaakseni ainakin jälkimmäisen kohdalla olisi ollut se ja sama olla vain se 40. Pitkä edellinen päivä varmaankin haittasi seuraavaa ja haitat vain kumuloituivat.

Toinen tutkimus kertoi, että ihminen voi tehokkaasti keskittyä yhteen asiaan 2-4 tuntia kerrallaan.

Ihmisellä ei taida olla evoluution tuomaa kestokykyä kovempiin suorituksiin - kuin hetkellisesti.

Arja Reinikka

Arto Salosen ehdotus tuntui ajattelemattomalta lipsahdukselta. Tosin yleinen ajatusmalli päättäjillä tuntuu olevan, että työelämästä rakennetaan entistä harvempien erityisoikeutta.

Äitini patisti minua lapsena kotitöihin väittämällä, että tulen tarvitsemaan niitä taitoja, kun minulla aikuisena on perhe. Vastaukseni oli, ettei se pitäisi paikkaansa, koska koneet tiskaavat ja pesevät pyykkini. Jo 70-luvun alussa minulla parikymppisenä olikin ajanmukaiset koneet. Ajat olivat muuttuneet siitä, kun varhaislapsuudessani perheemme teetti ulkopuolisella työllä pyykinpesun, siivouksen, lastenhoidon, juhlien kokkauksen ja puutarhatyöt. Minä en niihin apua tarvinnut, koska minulla apuna oli ja on edelleen nykytekniikka. Tämä muutos yksityisperheissä on pieni, mutta selkeä osa koko yhteiskunnan muutosta.
Nykyinen teollistumisen ja tietotekniikan kehitys on työtuntien suurin vähentäjä. Se ei ole taantumaa. Se on kehitystä ja työtarpeen, työllisyysrakenteen muuttumista. Rakennemuutoksessa ei tuottavaan työhön yksinkertaisesti tarvita työntekijöitä siinä määrin kuin aikaisempina vuosikymmeninä.
Itse hyvin monipuolisen yrityselämän muutokset vuosikymmeniä seuranneena en mitenkään pysty ymmärtämään sitä yksinkertaistettua mallia, jossa yhä harvempilukuisesta työllisten joukosta pyritään saamaan koko yhteiskunnan elättäjä. Työikäiset on saatava tehokkaammin työllistettyä vaikka se edellyttäisi matalampia palkkoja ja lyhyempiä työaikoja. Työttömyyskorvauksen pitäisi olla viimeinen vaihtoehto. Sen sijaan mielenkiintoinen työ lyhyempiaikaisenakin on oltava tehokkaasti etsittävä vaihtoehto. Palvelualat, taiteet, käsityöt jne on nostettava työn arvostukseen ja niiden kasvua saadaan lisääntyvällä vapaa-ajalla. Työn arvoa on kasvatettava, mutta ei työaikaa ja uupumusta harvoille lisäämällä.

Käyttäjän jokojo kuva
Jaakko Kojo

Satosen julkitulo täytyy ottaa vaalipuheena. Uusi tehtävä ja uudet ajatukset. Vaan hän ei keksinyt uutta ajatusta. Tämä on työnantajan vanha hokema.

On totta, että työssä on tuottavia hetkiä ja laakereilla lepäämistä. Nykyään työn tuottavuutta kohotetaan automaatiolla. Itse olin koko työssäoloaikani konttorissa. Sielläkin tapahtui kehitystä. Piirustuslaudat katosivat ja tulivat päätteet ja PC:t. Nyt olen jo ulkona työelämästä, enkä tiedä millaista se on. Aikanaan tehostamista olisi ollut, mutta työnantaja ei ottanut onkeensa, vaan lisäsi byrokratiaa. Se sai suonen pullistumaan otsassa.

Työelämän mielekkyyteen on paneuduttava. Nykyään on hyvät keinot valvoa työaikaa. On vanhakantaista puhua kiinteästä työajasta. Tuottavimmissa taloissa on työntekijän hyvä olla, eikä ole kyttäysmenttaliteettia.

Juhani Kahela

Tää on niitä propellihattujen digihuumaa. Ajaako taksikuski tai autonkuljettaja hitaammin 30 työtunnin jlkeen? Itse olen ollut asentamassa asvalttia ja lastaamassa laivoja urakkapalkalla. Parempaa palkkaa per tunti tuli jos päivä oli 12 tuntia kuin 8 tuntia. Tutkimus voitaisiin kääntää toisin päin. Minkälaisia lepoaikoja ihminen tarvitsee, jotta työajat maksimoituisivat. Mikä on fyysisen kunnon vaikutus tehdä tehokkaiden työtuntien määrään. Ikälisät tulisi muuttaa kuntolisiksi. Kuntotesti 2 kertaa vuodessa ja sen mukaan määräytyisi palkka. Tällä tavoin sairauskulut alenisivat, kun ihmisellä olisi intressi pitää kunnostaan huolta.

Jonne Sirén

"Minkälaisia lepoaikoja ihminen tarvitsee, jotta työajat maksimoituisivat. "

Sinänsä tuosta tuli mieleeni pari visiittiäni kiinalaisissa yrityksissä. Paikalliset insinöörit viettävät työpaikallaan noin klo 0900-1800 (+- 30 min). Lounastaukoon liitetään 60-90 min "powernap"-torkkuaika. Ko nap-aikana tyypit tekevät mitä haluavat, hyvin monet todellakin nukkuvat tuon ajan, osa pelaa pleikkaa/pingistä/korista ja takaisin koodikuutioon 1400.

Efektiivinen työaika per päivä 3h+4h (max 8h), powenappailun vuoksi yksi lauantai kuussa pitää tehdä duunia mutta muuten on viiden päivän työviikko. Palkkataso ei todellakaan ole huono, sanoisin että vastaa aika lailla suomalaista liksaa (toki vähemmän veroja & "kiilaa").

"Kuntotesti 2 kertaa vuodessa ja sen mukaan määräytyisi palkka"

En ole käytännössä 17 vuoteen harrastanut mitään kuntoliikuntaa. Enkä ole _koskaan_ pyytänyt työurallani palkankorotusta. Siitä huolimatta erityisesti kahden viimeisen vuoden palkkakehitys ollut erittäin nousujohteista, _täysin_ pyytämättä ja yllättäenkin. Pitäisiköhän yrittää nostaa kulmakerrointa lisää hukkaamalla aikaansa lenkkipolulle tms - ei, ei ole vaivan väärtti, hyöty ei vastaa vaivaa. Perusteellisen nelikymppislekuristarkastuksen lausunnon perusteella ei ole mitään tarvettakaan näillä näkymin.

Jyrki Paldán

Miksi työajan maksimoiminen olisi työntekijän intresseissä niin kauon kun tulojakauma on yhtä epätasainen kuin se nyt on? Miksi polttaa itsensä, tai edes pyrkiä toimimaan koko ajan äärirajoilla toisten rikkauksien vuoksi?

Suomessa työväestön asiat ovat vielä toistaiseksi ihan hyvissä kantimissa ja toivottavasti pysyvätkin sellaisina. Työajan maksimointi olisi erittäin huonoa kehitystä.

Käyttäjän vesakauppinen kuva
Vesa Kauppinen

Työssä jaksaminen on yksilöllistä, Suomessa on paljon ihmisiä joille 20-30 tuntia/vk olisi kohtuullista ja tarpeeksi.

Perustulo lisättynä tuohon niin homma toimisi ja pienyrittäjyyskin
saataisiin kukoistamaan.

Ja muut joilla virtaa riittää enempään, antaa palaa;)

Me yritämme tasapäistää ihmiset ja työn tasaarvon nimissä
mutta se kaatuu aina kateuteen, vihaan ja katketuuteen.

Jyrki Paldán

"Työssä jaksaminen on yksilöllistä, Suomessa on paljon ihmisiä joille 20-30 tuntia/vk olisi kohtuullista ja tarpeeksi."

Eikä vain työntekijäkohtaista, vaan myös työtehtäväkohtaista. Vaihtelevaa ja mielekästä työtä jaksaa paljon paremmin kuin rasittavaa, merkityksettömältä tuntuvaa ja suppeaa työtä.

Toimituksen poiminnat